Kuulumisia

Kyllähän se aika taas vierähtää. Syksy on ollut aikamoista myllerrystä tulevaisuudensuunnitelmia rakennellessa, töissä ja miettiessä että millä ihmeellä sitä puristaisi opintonsa loppuun. Kuvattavia päitä on ollut riittämiin mutta kännykän kameralla voi värejä kuvaillessa heittää vesilintua ja pokkari asustaa väliaikaisesti siskon luona arvokkaita hääkuvia sisällään.

Mieli on ollut välillä tosi maassa mut sitten onnistuu tekemään ihanan blondin, niin onnistuneen leikkauksen et itseäkin ihmetyttää, ihan kelvollisen kampauksen vartissa, asiakkaan naamalla pilkahtaa se hymy, kun se on tyytyväinen eikä ihan pysty pidättelemään sitä. Tai jotain muuta pientä. Eiköhän tänkin kaamoksen taas jotenkin selätä (sanoi hän, juuri ennen kuin katosi mustaan tunneliin ;) ).

Tähän olis kiva kerätä portfoliota tämän syksyn onnistumisista, mutta kuten sanottu, kuvamateriaalia ei löydy... Jospa sitä jossain välissä saisi hankittua uuden puhelimen kelvollisella kameralla ja rohkaistuis kuvailemaan enemmän. :)

Juhlakampaus osa 2

Hienosti on taas päivitelty... No eipä se mitään, tässä jatkoa Ninan vuosijuhla-kampaukselle, helmikuussa ahkeroitiin taas aamiaisen ja shampanjan merkeissä! Jälkeenpäin huomasin, että kampauksesta tuli yllättävän paljon samannäköinen kuin edellisvuonna. Erityisesti tykkäsin tuosta muodosta päälaella, kivaa juhlavuutta ja pientä 60-luku-twistiä. :)

Tämmöinen "söherrys" oli pohjalla. Tuonne niskaan taidettiin hirttää valkki.

Ilmeisen tyytyväinen asiakas tiptop. Huomaa taustalla kampaajan lattialla lojuva takki...

 

Hiljaisuuden rikkominen

Hehee, täällä ollaan. Eihän tässä mennyt kuin lähemmäs vuosi... Alkuvuodelta on näköjään luonnos viime vuoden summauksesta, ehkä julkaisen sen vielä, ehkä en.

Oli vaan pakko kirjoittaa jotain, että saan tän hiljaisen kauden katkaistua. Kaikki menee ihan ok tällä hetkellä, elämässä ei tapahdu juurikaan mitään jännittävää, koska en tee hirveesti muuta kuin töitä. Ai ja opiskelen? No niinhän se olisi tarkoitus, mutta tänä vuonna on ollut harvinaisen vaikeaa saada mitään tehtyä sen suhteen. Siitä maksan sitten toukokuussa, kun on tenttejä tuhat. Yksi kerrallaan, se on nyt suunnitelma, teen minkä pystyn ja loput sitten kesällä, syksyllä.

Töissäkin oli pitkään ankea kausi kun oli hirveä epävarmuus omasta osaamisesta ja tuntui ettei osaa mitään ja jännitti ja ahdisti mennä sinne ja pelotti asiakkaat. Nyt sekin on vähän taittunut ja nautin taas siitä mitä teen. Kokoajan on niitä pieniä "epäonnistumisia", että jotain olisi voinut tehdä paremmin, joku jää häiritsemään, ois voinu tehdä niin tai noin, värin korjauksia joitakin, mutta mieleen on jäänyt myös onnistumisia, tyytyväisiä asiakkaita ja myös kommentteja työkavereilta. Onneksi on niin ihanat työkaverit että tsemppaavat angstailevaa mörköä.

Kouluttautumassakin on käyty alkuvuodesta jo useaan otteeseen ja niistä jää aina ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ihan hirvee into ja inspis, toisaalta myös se "voi kun ne on hyviä, miten ne voikin osata, en mä kyllä ikinä...". Silti huomaan miettiväni yhä enemmän, että kyllä mä haluan tässä hommassa vielä kehittyä ja kasvaa ja tulla paremmaksi.

Kevät ja kesä tuo jonkin verran muutoksia töissä ja jotain muutoksen tuntua on nyt ilmassa. Ei kuitenkaan vielä mitään konkreettista ja jos jotain tapahtuu, ei se tapahdu hetkessä tai ensi viikolla. Itsekin vähän jo pelon sijasta mielenkiinnolla odotan, mitä elämä taas eteen heittääkään.

Näihin tunnelmiin, ehkäpä puolen vuoden päästä saan tänne taas jotain kuviakin... :)

Mie olen täällä!

Kuulkaas armaat tutut ja tuntemattomat. Mä en suinkaan ole unohtanut teitä tai tämän blogin olemassaoloa! Kesä puksuttaa huimaa vauhtia eteenpäin, enkä ole vaan malttanut miettiä että mistä sitä kirjoittelisi. Lisäksi ei oo mitään mehevää kuvamatskuakaan jaettavaksi. Jospa tässä lähipäivinä aktivoituisin ja kirjoittelisin vähän kuulumisia. :) Mut pääpiirteissään kauheen kivasti hei menee. Palataaaaan!

Laurakin vähän on huippumalli.

Laitettiin Lauralle tuossa jokunen hetki sitten tyviraitaa häivyttämään vähän rujon näköistä tyvikasvua. Muuten tyvi sai jäädä oman väriseksi. Otsatukka oli ollut pitkä ja suora ja ajateltiin leikellä sitä hieman vinoon, että on helpompi kasvatella sitä pois ja saa kampailtua sivuun mutta pidettyä myös edessä. Noh, kuvissa näyttää mallikelpoiselta, mutta eihän se ihan putkeen mennyt. Lauralla nääs on (kampaajan näkökulmasta) tosi haastava hiuslaatu leikata ja muotoilla ja lisäks vahva kasvusuunta otsalla. Lyhkänen puoli meni sit ihan liian lyhkäseksi ja oli aluksi pieni murheenkryyni. Noh, onneks ton ihanan jättitukka kasvaa myös aika kiitettävää tahtia, eli ei joutunut kauheen kauan kärsimään pikku mokastani. :)

Seon ihan erinäkönen kun tukka on suoristettu!

Pikapäivitys

Oujee elämä hymyilee taas vähän. Tai aika paljon! Nyt pitäisi olla jo nukkumassa, koska huomenna tulee mun kultsipuppelityttelit Turkuun hengailemaan ja pitää herätä aikaisin aamulla vähän imuroitsemaan.

Työt alkoi perjantaina ja voi, se vaikuttaa tosi hyvältä! Kokoajan tekee mieli vähän koputella puuta, mutta muutaman päivän perusteella viihdyn vallan mainiosti ja töitä on riittänyt. Saan ainakin aluksi vähän enemmän aikaa töihin, mikä on aivan luksusta ja töitä saa tehdä hyvin itsenäisesti ja rauhassa. Asiakkaat on kivan oloisia olleet ja tuntuu että etenkin miesten tukat on olleet myös niille ihan mieleisiä, eli kaipa tässä vuodessa on jotain jo oppinutkin. Kaikin puolin homma tuntuu toimivan siellä aika kivasti. Vielä on aika paljon opeteltavaa päivittäisissä rutiineissa ja mistä mitäkin löytyy jne, mutta eiköhän siitä pian pääse jyvälle. Työkaverit vaikuttaa kivoilta ja apua saa tarvittaessa. Aika oma itsensä sitä on "uskaltanut" heti aluksi olla. Jee! Sit lisäksi vielä mulla on pari viikkoa lomaa kohta (mikä tulee kyllä tosi tarpeeseen, vaikka luulin etten tarttisikaan) ja työvuorot luultavasti järjestyvät oikein reilusti.

Aika huippista. Muuta en oo nyt ehtinyt oikein ajatellakaan kun tuota töidenaloitusta ja lisäksi oon ollut kamalan väsynyt viime aikoina. Eilen kävin kyllä kosmetologilla happohoidossa (!!) mistä voisin mahdollisesti turinoida lisää paremmalla ajalla.

Nyt raivaamaan vielä vähän että pääsen sänkyyn nukkumaan. Puspus kaikki mussukat!

Siskoni on huippumalli

Yksi ilta tein siskolle ex tempore -raidat ja väänsin vähän hippikiharaa perään (ohjeet Beatin blogista, oon yrittäny useamman kerran vääntää semmosia ihania SJP-laineita mutta aina jää vähän liian kiharaksi latvasta. Ihan selkeesti tarviin uuden ylipaksun piipparin tai Revolv'itin, eiksni?). Ihana jaksoi kiltisti poseerata pitkän työpäivän ja kampaamoillan jälkeen. <3 Jahei se on oppinut käyttämään keskijakausta myös ihan itsekseen! Tuleehan siitä varmaan vähän ala-astefiilis (me ollaan molemmat oltu hyyyyyvin pitkään keskijakaustyttöjä, just semmosia heppatyttö-tukkia) mut tuolle se vaan sopii tosi hyvin! Ja anteeks, voisko mullekin kasvaa tuommonen ylipitkä ja kivanvärinen tukka. Niinku n-y-t.