Pakko jysäyttää tähän kesän humppailubiisiin Spotify-linkki. Eric Amarillo – Om sanningen ska fram (Clubedit Radio)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Tänään oli hyvä päivä
Leikkelin pari tukkaa ja järkkäsin värejä varastossa. Hikistä mut ihan kivaa vaihtelua. Huomenna ois toivottavasti samanlainen rauhallinen mut nopeesti menevä päivä. Tänään piti kyl töiden jälkeen siivota ja kaikkee mut oon varmaan kolme tuntia jumittanu tässä koneella ja pyykit odottais koneessa ripustamista. Ehkä sit taas huomenna (niinku aina). Ainiin, mun motto on: aina on huominen. Se on vähän niinku älä tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiselle. Hehe.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
I did it!
Huhhei, se ois eka työviikko takana. Joo, mulla on ihan oikea, oman alan työpaikka. Tunnelmat on pitkin viikkoa olleet ristiriitaiset ja helle on aika hyvin vienyt mehut. Oon hikoillut varmaan litroittain meidän lasiakvaariossa ja illat on menneet x-asennossa sängyllä toivoen että jostain tulisi tuulahdus viileää ilmaa - mun asuinalue on ihan tunnettu siitä, että kesäisin kämpät ovat pätsejä: ei toivoakaan kunnollisesta läpivedosta.
Eilen juhlin valmistumista ja syntymäpäiviä kaveriporukalla ja ilta oli ihan hauska ja railakas. Kaiken kaikkiaan päällimmäinen fiilis just nyt on kuitenkin se, että hyvänen aika, mä tein sen ja mulla on nyt ammatti. Erittäin voimakkaasti tiedostan, että tästä se opettelu vasta alkaa, mutta loppufiilis viikosta on, että ihan hyvin pärjäsin. Tää nyt kuitenkin oli ensimmäinen työviikko (sillee oikeesti), eikä mitään katastrofeja tapahtunut. :) Ja hei, mulla on varmaan maailman parhaat kaverit ja ystävät, en joutunu tekee juuri mitään itse juhlien eteen ja ykskin muisti ulkomailta asti soittaa syntymäpäiväonnittelut. <3
Tänkin tyngän kirjoittamiseen meni hei varmaan vuosi. Keskittyminen ei taida riittää tän pidemmälle. Suuntaan sänkyyn zombeilemaan Frendien kanssa. Ihan siistii et voi sunnuntaina valvoo aika myöhään jos työt alkaa vasta 12. Niiiiice.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Aatoksia (as in ajatuksia, ei niitä nimiä)
Jahas, siis tajunnanvirtaa seuraa.
Koulu alkaa olla aika paketissa. Valmistuminen näytti alkuvuodesta jos epävarmalta, paukut loppu totaalisesti ja poissaoloja ropisi entisestään, rästityöt viime vuodelta roikku ja roikku eikä ja olin ihan umpikujassa ja ahdistunut. No, siitä kyllä selvittiin, juttelin opettajan kanssa ja pikku hiljaa purin hommia. Viimeiset rästityöt palautin maanantaina opinnäytetyön kanssa. Valmistuminen näyttää siis varmalta, jos vaan kaikki menee hyvin. Ja miksei menis. Työharjoittelu alkaa reilun viikon päästä uudessa paikassa. Jännittääää, mutta hyvin se varmaan menee. Turha ressata ennenkuin on ekat päivät takana ja näkee mitä se on. Mulla on omat huoleni, mutta niinku sanottu, ei parane miettiä liikaa nyt. Oon tässä nyt oppinut jälleen sen, että kyllä kaikki järjestyy.
Ostin uudet sakset viikonloppuna ja tietysti tiistaina slaissasin pari kunnon viiltoa niillä. On muuten terävät. Mutta ihanat on, koska onhan se hieno tunne, kun ne leikkaa, eikä vaan lyki sitä hiusta edellään ja myös on ihan vasenkätisten. Myyjä uhkas antaa tukkapöllyä jos tiputan ne, jaiks. No, toistaiseksi pysyneet näpeissä jopa napakammin ku vanhat. Koputan puuta. Kamalan kalliit ne oli, mutta nytpähän sit on jotain mitä tavotella, kun pitäis oppia leikkaa niinku saksiensa arvosesti. :D
Tänään lähti vähän ostostelu käsistä, löysin farkut (boot cut, omg...) ja farkkushortsit ja perusvaatetta niinku kalsareita ja sukkiksia. Sit menin ostaa MACilta mattamustaa luomiväriä hukkuneen ( oon vieläki surun murtama että kuinka saatoin! oon ihan varma että entinen työkaveri pölli sen... :((((((( ) tilalle ja innostuin ostaa värillisen huulivoiteen samalla, ja luulen ettei siinä mitään järkeä ollu, koska ei se tuntunu yhtään niin hyvältä ku se testaamani MACin huulivoide. Mutta saas nähdä nyt, toisaalta ois niin ihana käyttää kaikkia ihania huulimeikkejä muttei tää rapsuhuuli oikein pysty. No, sit tulin kotiin ja aloin meikkileikkiä ja harjottelin rajausten maalausta (mikä AINA menee ihan överiksi jos harjottelee vaan eikä tarvii mihinkään lähteä) ja maalasin huulet ihanalla punaisella. Milloinkahan sitä rohkaistuis käyttämään punaista huulipunaa muutenki ku juhliessa joskus kerran puolessa vuodessa...
Ja ai niin haha, nyt pitäis keksiä millä otan hennatun punakuparin tukasta pois. Inhottavaa olla tällanen arvosteleva "mitäs mä sanoin" -kampaaja joka sanoo että älä leiki sen hennan kanssa, mutta kun mä niin arvasin että joskus se mieli muuttuu... Pikaisella googlettelulla selvisi, että värinpoistolla lähtee tai on lähtemättä ja jos henna on epäpuhdasta (eli sisältää metalleja) vetää vihreäksi. Niinpä niin, eli ihan kokeilupohjalta joutuu nyt lähtee hommaan. Toisaalta jos vaan pahimmat sais sieltä pois niin sit saa sävyttämällä varmaan ihan kelvollisen tuloksen, ja nythän puhutaan vain raidoista, eli eiköhän myö jotain keksitä. Toisaalta kun toinen haluaa myös kasvattaa hiuksia, tietysti haluais säästää sitä kuntoa värinpoistojen kanssa. Mutta kaikkee ei voi saada.
Ja tosiaan, henna sekä muut luonnonvärit on oikein hyviä, hiusta (ja varmaan ympäristöäkin) säästäviä vaihtoehtoja, mikäli haluaa sitten pysyä siinä värissä aina. Siis AINA. Tai saahan niitä tummemmilla peittoon tietysti, mutta silti niitä pitäisi musta kyllä miettiä vähän eri kantilta kuin perinteisiä kampaamovärejä. Ne kun on kemiallisesti kehitettyjä siihen käyttöön, niin sit on myös keinot kehitetty sen värin poistamiseen (joka on aina tietysti hieman pulmallista ja hiusta rasittavaa). Niinku jostain just luin, se hius ei ole eteisen seinä. Itselläkin kyllä varmaan vielä kestää hyväksyä nämä jotkut tosielämän realiteetit jotka rajoittaa mahdollisuuksia...
Noh, se siitä, ehkä tässä nyt olis riittämiin. Jos sitä vaikka alkaisi sivellinpesulle ja valmistautuisi huomiseen meikkikokeeseen. Toivottavasti onnistuis yhtä hyvin kuin harjoituskerta, pystärissä kun meni just toisin päin...
tiistai 22. helmikuuta 2011
I had a dream last night
Näin viime yönä unta, että tein täydellisen painolaine-kampauksen harjoituspäähän. Jotenkin se kuitenki meni ihan mönkään, kun ne laineet hävis kun yritin kiinnittää niitä pinneillä (vai kiharapuristimilla? - no, mönkään meni kuitenki) ja sit siinä oli kaikenlaista katastrofin ainesta kun sitä piti sit raijailla tuulessa paikasta toiseen... Todella hämärä uni, oli siinä varmaan kaikkea muutakin.
Nään kyllä paljon unia, mutta yllättävän vähän koulu tai ainakaa varsinaiset koulutyöt on niihin tullut. Opettajat, myöhästymiset sun muut jännittämiset kyllä jonkin verran unissa vierailee... Pakko oli kirjoittaa tää johonkin muistiin.
Lisää kuulumisia toivottavasti seuraa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)