Jahas, siis tajunnanvirtaa seuraa.
Koulu alkaa olla aika paketissa. Valmistuminen näytti alkuvuodesta jos epävarmalta, paukut loppu totaalisesti ja poissaoloja ropisi entisestään, rästityöt viime vuodelta roikku ja roikku eikä ja olin ihan umpikujassa ja ahdistunut. No, siitä kyllä selvittiin, juttelin opettajan kanssa ja pikku hiljaa purin hommia. Viimeiset rästityöt palautin maanantaina opinnäytetyön kanssa. Valmistuminen näyttää siis varmalta, jos vaan kaikki menee hyvin. Ja miksei menis. Työharjoittelu alkaa reilun viikon päästä uudessa paikassa. Jännittääää, mutta hyvin se varmaan menee. Turha ressata ennenkuin on ekat päivät takana ja näkee mitä se on. Mulla on omat huoleni, mutta niinku sanottu, ei parane miettiä liikaa nyt. Oon tässä nyt oppinut jälleen sen, että kyllä kaikki järjestyy.
Ostin uudet sakset viikonloppuna ja tietysti tiistaina slaissasin pari kunnon viiltoa niillä. On muuten terävät. Mutta ihanat on, koska onhan se hieno tunne, kun ne leikkaa, eikä vaan lyki sitä hiusta edellään ja myös on ihan vasenkätisten. Myyjä uhkas antaa tukkapöllyä jos tiputan ne, jaiks. No, toistaiseksi pysyneet näpeissä jopa napakammin ku vanhat. Koputan puuta. Kamalan kalliit ne oli, mutta nytpähän sit on jotain mitä tavotella, kun pitäis oppia leikkaa niinku saksiensa arvosesti. :D
Tänään lähti vähän ostostelu käsistä, löysin farkut (boot cut, omg...) ja farkkushortsit ja perusvaatetta niinku kalsareita ja sukkiksia. Sit menin ostaa MACilta mattamustaa luomiväriä hukkuneen ( oon vieläki surun murtama että kuinka saatoin! oon ihan varma että entinen työkaveri pölli sen... :((((((( ) tilalle ja innostuin ostaa värillisen huulivoiteen samalla, ja luulen ettei siinä mitään järkeä ollu, koska ei se tuntunu yhtään niin hyvältä ku se testaamani MACin huulivoide. Mutta saas nähdä nyt, toisaalta ois niin ihana käyttää kaikkia ihania huulimeikkejä muttei tää rapsuhuuli oikein pysty. No, sit tulin kotiin ja aloin meikkileikkiä ja harjottelin rajausten maalausta (mikä AINA menee ihan överiksi jos harjottelee vaan eikä tarvii mihinkään lähteä) ja maalasin huulet ihanalla punaisella. Milloinkahan sitä rohkaistuis käyttämään punaista huulipunaa muutenki ku juhliessa joskus kerran puolessa vuodessa...
Ja ai niin haha, nyt pitäis keksiä millä otan hennatun punakuparin tukasta pois. Inhottavaa olla tällanen arvosteleva "mitäs mä sanoin" -kampaaja joka sanoo että älä leiki sen hennan kanssa, mutta kun mä niin arvasin että joskus se mieli muuttuu... Pikaisella googlettelulla selvisi, että värinpoistolla lähtee tai on lähtemättä ja jos henna on epäpuhdasta (eli sisältää metalleja) vetää vihreäksi. Niinpä niin, eli ihan kokeilupohjalta joutuu nyt lähtee hommaan. Toisaalta jos vaan pahimmat sais sieltä pois niin sit saa sävyttämällä varmaan ihan kelvollisen tuloksen, ja nythän puhutaan vain raidoista, eli eiköhän myö jotain keksitä. Toisaalta kun toinen haluaa myös kasvattaa hiuksia, tietysti haluais säästää sitä kuntoa värinpoistojen kanssa. Mutta kaikkee ei voi saada.
Ja tosiaan, henna sekä muut luonnonvärit on oikein hyviä, hiusta (ja varmaan ympäristöäkin) säästäviä vaihtoehtoja, mikäli haluaa sitten pysyä siinä värissä aina. Siis AINA. Tai saahan niitä tummemmilla peittoon tietysti, mutta silti niitä pitäisi musta kyllä miettiä vähän eri kantilta kuin perinteisiä kampaamovärejä. Ne kun on kemiallisesti kehitettyjä siihen käyttöön, niin sit on myös keinot kehitetty sen värin poistamiseen (joka on aina tietysti hieman pulmallista ja hiusta rasittavaa). Niinku jostain just luin, se hius ei ole eteisen seinä. Itselläkin kyllä varmaan vielä kestää hyväksyä nämä jotkut tosielämän realiteetit jotka rajoittaa mahdollisuuksia...
Noh, se siitä, ehkä tässä nyt olis riittämiin. Jos sitä vaikka alkaisi sivellinpesulle ja valmistautuisi huomiseen meikkikokeeseen. Toivottavasti onnistuis yhtä hyvin kuin harjoituskerta, pystärissä kun meni just toisin päin...
