Mie olen täällä!

Kuulkaas armaat tutut ja tuntemattomat. Mä en suinkaan ole unohtanut teitä tai tämän blogin olemassaoloa! Kesä puksuttaa huimaa vauhtia eteenpäin, enkä ole vaan malttanut miettiä että mistä sitä kirjoittelisi. Lisäksi ei oo mitään mehevää kuvamatskuakaan jaettavaksi. Jospa tässä lähipäivinä aktivoituisin ja kirjoittelisin vähän kuulumisia. :) Mut pääpiirteissään kauheen kivasti hei menee. Palataaaaan!

Laurakin vähän on huippumalli.

Laitettiin Lauralle tuossa jokunen hetki sitten tyviraitaa häivyttämään vähän rujon näköistä tyvikasvua. Muuten tyvi sai jäädä oman väriseksi. Otsatukka oli ollut pitkä ja suora ja ajateltiin leikellä sitä hieman vinoon, että on helpompi kasvatella sitä pois ja saa kampailtua sivuun mutta pidettyä myös edessä. Noh, kuvissa näyttää mallikelpoiselta, mutta eihän se ihan putkeen mennyt. Lauralla nääs on (kampaajan näkökulmasta) tosi haastava hiuslaatu leikata ja muotoilla ja lisäks vahva kasvusuunta otsalla. Lyhkänen puoli meni sit ihan liian lyhkäseksi ja oli aluksi pieni murheenkryyni. Noh, onneks ton ihanan jättitukka kasvaa myös aika kiitettävää tahtia, eli ei joutunut kauheen kauan kärsimään pikku mokastani. :)

Seon ihan erinäkönen kun tukka on suoristettu!

Pikapäivitys

Oujee elämä hymyilee taas vähän. Tai aika paljon! Nyt pitäisi olla jo nukkumassa, koska huomenna tulee mun kultsipuppelityttelit Turkuun hengailemaan ja pitää herätä aikaisin aamulla vähän imuroitsemaan.

Työt alkoi perjantaina ja voi, se vaikuttaa tosi hyvältä! Kokoajan tekee mieli vähän koputella puuta, mutta muutaman päivän perusteella viihdyn vallan mainiosti ja töitä on riittänyt. Saan ainakin aluksi vähän enemmän aikaa töihin, mikä on aivan luksusta ja töitä saa tehdä hyvin itsenäisesti ja rauhassa. Asiakkaat on kivan oloisia olleet ja tuntuu että etenkin miesten tukat on olleet myös niille ihan mieleisiä, eli kaipa tässä vuodessa on jotain jo oppinutkin. Kaikin puolin homma tuntuu toimivan siellä aika kivasti. Vielä on aika paljon opeteltavaa päivittäisissä rutiineissa ja mistä mitäkin löytyy jne, mutta eiköhän siitä pian pääse jyvälle. Työkaverit vaikuttaa kivoilta ja apua saa tarvittaessa. Aika oma itsensä sitä on "uskaltanut" heti aluksi olla. Jee! Sit lisäksi vielä mulla on pari viikkoa lomaa kohta (mikä tulee kyllä tosi tarpeeseen, vaikka luulin etten tarttisikaan) ja työvuorot luultavasti järjestyvät oikein reilusti.

Aika huippista. Muuta en oo nyt ehtinyt oikein ajatellakaan kun tuota töidenaloitusta ja lisäksi oon ollut kamalan väsynyt viime aikoina. Eilen kävin kyllä kosmetologilla happohoidossa (!!) mistä voisin mahdollisesti turinoida lisää paremmalla ajalla.

Nyt raivaamaan vielä vähän että pääsen sänkyyn nukkumaan. Puspus kaikki mussukat!

Siskoni on huippumalli

Yksi ilta tein siskolle ex tempore -raidat ja väänsin vähän hippikiharaa perään (ohjeet Beatin blogista, oon yrittäny useamman kerran vääntää semmosia ihania SJP-laineita mutta aina jää vähän liian kiharaksi latvasta. Ihan selkeesti tarviin uuden ylipaksun piipparin tai Revolv'itin, eiksni?). Ihana jaksoi kiltisti poseerata pitkän työpäivän ja kampaamoillan jälkeen. <3 Jahei se on oppinut käyttämään keskijakausta myös ihan itsekseen! Tuleehan siitä varmaan vähän ala-astefiilis (me ollaan molemmat oltu hyyyyyvin pitkään keskijakaustyttöjä, just semmosia heppatyttö-tukkia) mut tuolle se vaan sopii tosi hyvin! Ja anteeks, voisko mullekin kasvaa tuommonen ylipitkä ja kivanvärinen tukka. Niinku n-y-t.

Tiputettu letti

Tässä vielä viimenen postaus varastosta. Loppuviikosta toivottavasti on enemmän turistavaa uudesta duunista ja kaikkea. Nyt on kaikki vielä liian levällään niin pään sisällä ku konkreettisestikin, eli toivottavasti palailen viimeistään ensi viikolla jollain tuoreilla jutuilla!

---

Noniin. Aloitanpa tätä uutta bloggaaja-uraani (haha!) testaamalla osaanko liittää postaukseen kuvan! Tämmöisen väsäsin ihanalle Lauralle eräissäkin 25-vuotiskekkereissä. Otsatukka oli vähän liian lyhyt lettiin, joten jätän nyt itsesensuurin puuskassa julkaisematta suoraan edestä otetun otoksen.

Harkkapäälle väsäillessäni jotenkin sain ton toimimaan alta letittäen, mutta luultavasti keksin koko jutun päästäni, koska ei se vaan niin onnistunut (oon pari kertaa kavereiden päillä testannu). Eli "perinteisesti" päältä letittäin onnistuu. Välillä. Jos onnistuu. Tuolloin onnistui.

Juhlakampaus

Väsäsinpä alkukeväästä kaverille myös kampauksen vuosijuhliin! Omasta mielestäni oikein onnistunut ja asiakaskin oli tyytyväinen. Alkukesän kampausrumbaa odotellessa (apua tarvii alkaa reenaaaaaa!).

Pohjan kiharsin suoristusraudalla ja kokosin hiukset kasaksi niskaan. Toiselle sivulle ranskis alta letittäen ja kiinnittelin kiharat ja suortuvat päälle hengettömin. Tietääkseni pysyi ihan hyvin juhlaillan.

Jotta simmottis tommottis tämmöttis!

Ps. Värikin on mun käsialaa... ;)

Jännittäää!!

Iiiiiks, vähän yli viikko töiden alkuun! Maailman jännintä. Viime yönä näin kauheeta painajaista, että en ehtiny lauantaina töihin, kun olin vähän vaille yhdeksän vielä Lahdessa (?!?), yritin mennä Helsingin-kotoa töihin Vuosaareen (!?!) kahdella ratikalla ja lopulta taksilla, joka maksoi 88 euroa. Lisäks en oikein muistanut missä se oli, koska meidän kampaamo olikin lauantaisin aina eri toimipisteessä. Kaikilla piti olla juhlakampaus ja meikki heti ysiltä ja olin siellä ehkä kymmeneltä (joo, niinku mä edes tekisin meikkejä...?). Sit vielä meidän leikkausten opettajan mies oli kuollut? Lopulta kun pääsin töihin niin ei siellä ollutkaan mitään hätää mut kukaan ei sit puhunut mulle. Haha, ai miten niin jännittää et nukkuisin pommiin vikana työpäivänä? :D

Älä kokeile tätä kotona.

Hahaa, blondailin oman tukkani tuossa huhtikuussa n. 5 tummuisesta punaruskeasta hiekanvaaleaksi. Lähtötilanteessa tyvi oli jonkin verran latvaa vaaleampi kun ei ollut värivalinta mennyt ihan niinku koulukirjaesimerkissä... Tein todella hienot muistiinpanot lopulta yöllä silmät ristissä kun istuin vikat siniset hoitoaineet päässä (oon ihan varma et unohdin jonkun värjäyskerran koska kyllä niitä oli ainaki tuhat! Mutta koko päivä siihen käytännössä meni). Muistaakseni heräsin aamulla kasiksi kouluun... 

Lopputulos oli ihan kiva beigen-ruskea mutta ei sillai vaalea kuin tarkoitus oli. Otin vaihekuviakin, vaikken nyt kyllä tiedä onko joka välistä tai edes järjestys ihan oikein. Oon jälkeenpäin kyllä taiteillut vielä useammankin kerran sävyä hiekkaisemmaksi ja väen vängällä testannut vielä uudestaan ton Color Outin. Kelta-oranssin kirjavaksihan se veti, eikä ollut itku kaukana kun illalla tais olla jotkut juhlat tulossa... :D Tällä hetkellä oon aselevossa tukkani kanssa: parempia aikoja odotellessa ja liottelen sitä hopeshampoossa ja -hoitoaineessa. Ja mun kynnet btw toipuu yhäkin tuosta koko päivän kestäneestä vedessä liottamisesta! Koko hommasta opin sen, että se on helppoa kun sen osaa, ja että näitä nyt vaan ei voi tietää ennenko kokeilee (tai joku viisaampi sulle kertoo!).

...

Eka KC Remover - ei vaikutusta.

Subtil Color Out hapanvärinpoisto - tyvi kirkkaanvaalea, latva kirkkaanhailakan oranssi.

Ilme kertonee.

Wella Koleston 9/8 + Color Touch 10/81 1:1 3% - tyvi edelleen vaaleampi, latva tummuu monta astetta

Tyvi KC Velvet 8.2 + +7.3 + 7.35 1,9%, latvaan vaalennusjauhe 3% - vaalennusaine karkailee tyveen, tyvi ihan kivan värinen, latva kirjava ja vaaleanoranssinrusehtava

No ei se tyvi kyllä tässä valossa kauheen kivalta näytä...

Koko päähän Koleston 9/8 + Colour Touch 10/81 1,9% - oranssisuutta jäi vielä

Koko päähän Subtil geeliväri Gris Perle + Developer.

Päänahka on hellänä ja kädet rutikuivat vedellä lotraamisesta. Ens kerralla suoraan kaverin tuoliin.

Sensuurin aallot ovat pyyhkäisseet

Siistinpä tuolta vanhemmasta päästä postauksen jos parikin pois näkyviltä. Siellä oli ihan hauskojakin juttuja, mutta ajattelin, että rajaan tän homman nyt niin, että alotetaan tuolta kun aloittelin ammattikoulua. Sen ajalta oon säilyttäny suurimman osan jutuista - myös ne, jotka aiheuttaa häpeäntunteita näin jälkeenpäin. Pari hienoa kuvapostausta oikein ois varastossa, mietiskelen tässä vielä että julkaisisko ne nyt vai vähän myöhemmin. Ehkäpä pitäisi myös tehdä joku hiaano esitellypostaus, onko vähän outoa yhtäkkiä läväyttää tämmöseen kuivaan tekstiblogiin (no on siellä se kuva lohesta!) vaan jotain kuvia. Tähän loppuun tuleekin mieletön piristys nyt. Oottakaas kun kaivan jotain hauskaa... Haha, kyllä nyt saa sit nauraa. Nimim. Naura itsellesi, ennen kuin muut ehtivät.

Mun mielestä tää oli niinku TOSI hauska vappujuttu.

Ihan kevyt tukkafail viime keväältä. Feat. kuvanmuokkausvelhoilu.

Olen puussa. Siis puun sisällä.

Päivän saldo: kahdeksan tomaattia

Oon tänään yllättänyt (ja ylittänyt) itseni opiskelemalla kotona. Oon jo pitkään yrittänyt opetella kirjastorutiinia, koska kotona on vaan liikaa ärsykkeitä ja voin käyttää koko päivän vältellen lukemista - enkä saa mitään muuta yhtään sen enempää tehtyä. Tänään on ehkä toinen päivä koko lukuvuoden aikana kun oon saanut oikeesti luettua kotona. Lukemista vauhditti mytomatoes.com, joka ainakin tänään toimi mainiosti - simppeliä, ja kokoajan tietää mitä pitäisi tehdä. Tuli myös kerrattua lukemaansa aina yhden 25 minuutin rupeaman jälkeen ja myös työhön uudestaan ryhtyminen tuntui jostain syystä helpommalta. Opiskelumotivaatiota varmasti edisti myös se, että raivasin (normaalisti todella sekaisen) työpöytäni kaikesta turhasta rojusta, joten kun on hyvin tilaa on kiva tehdä.

Mistä tulikin mieleeni: jos mun koti olisi Taikaministeriö, siellä olisi aivan suunnaton Epämääräisyyksien osasto. Tiedättehän: kaikenlaista epämääräistä lippua ja lappua kerääntyy eikä niihin useinkaan tule tartuttua. Mitään ei voi heittää pois siinä pelossa, että heittää jotain tärkeää menemään. Lopputuloksena epämääräisiä läjiä muistilappuja, epämääräisiä koulupapereita, ei-niin-tärkeitä kirjeitä Kelalta tai Verovirastolta, kortteja ja kuitteja (joita en myöskään voi heittää lompakosta suoraan menemään käymättä niitä läpi - jostain syystä tärkeältä tuntuu säästää esim. isompien ostoksien kuitit, apteekkikuitit ja tietysti takuukuitit ja esim. vaateostosten kuitit, jos saumat ratkee tai vaate menee pilalle pesussa ja pitäisi reklamoida). Mulla nämä läjät on enemmän tai vähemmän pysyviä. Uskoo ken tahtoo, mutta yllättävän harvoin hukkaan mitään oikeasti tärkeitä papereita tai tavaroita (en vaan aina ihan tarkkaan tiedä missä ne on). No, tänään raivasin kaiken tämän epämääräisen sälän raa'asti laatikkoon joka sai mielessäni nimen Epämääräisyyksien laatikko. Ainakin tiedän etsiä sieltä, kun on veroehdotus tai valmistumislahjaksi saatu lahjakortti hukassa.

Pohdiskelua tulevaisuudesta

Oon tässä jo jonkin aikaa kypsytellyt ajatusta, että alkaisin bloggailemaan vähän ahkerammin ja julkisemmin. Ajatus on vielä suunnittelu- / haihattelutasolla, pitäis vähän aktivoitua kameran kanssa ja miettiä myös sitä, minkä verran esiinnyn omilla kasvoilla. Itse en tykkää anonyymeistä lifestyle-blogeista (gosh mä vielä vihaan tota sanaakin) saatika muotiblogeista, mä en vaan saa siitä ihmisestä kiinni jos on kauheesti kuvia mutta piilottelee kasvojaan. Toisaalta haluaisin pitää anonymiteetistäni kiinni, niin ei tarvitsisi harjoittaa niin tiukkaa itsesensuuria. Saa nähdä kuinka käy, haluisin ehkä myös keksiä jonkun vähän vähemmän älyvapaan nimen, mutta en myöskään mitään tekotaiteellista paskaa. Kyllähän tästäkin voi vaikeeta tehdä! Kuitenkin, myös mun tulevaisuudensuunnitelmiin muuten sopisi hyvin elää vähän aktiivisempaa virtuaalielämääkin, tai miten sen nyt sanoisi. En tiedä, jotain vaihtelua kaipaisin niin jos siis ottaisi vaikka bloggailun harrastukseksi. Vi får se.

Sain uuden työpaikan, missä aloitan toukokuussa. Muutama vuoro on vielä sovittuna edellisessä paikassa, jännä nähdä miten siellä suhtaudutaan paikanvaihtoon. Ikävä voi kyllä vanhoja työkavereita tulla, mutta kivaa vaihtelua päästä uuteen paikkaan. Mut onhan se nyt kyllä sairaan pelottavaa samalla. Pitäishkö mun nyt jotain osataki häh? Vaiks tiedän että osaan, mutta kyllähän se nyt vähän näkyy, että oon tehny huomattavasti vähemmän töitä kuin muut samaan aikaan valmistuneet esim. Mut ei se mitään, tuulta päin ja perse edellä puuhun!

Nyt alan tarkkailla uunissa paistuvaa pizzaa (on massakausi päällä). Kiittimoi!

Terveisiä tulevaisuudesta!

Hypätääs taas ajassa vähän eteenpäin. En pysty muistaa mikä sotku tuolloin heinäkuun lopussa edes oli (tapailin sellasta hiukan epätasapainoista tyyppiä joten varmasti joku sen show oli taas meneillään). Nyt tuntuu, että on elämä taas jotain ihan muuta. Tuolloin vielä täyttä höyryä tein kampaamossa töitä, nyt on enää yksi periodi ja kaks tenttiviikkoa opiskelua jäljellä, kesätöitä pitäis hakea (enkä jotenkin jaksa YHTÄÄN miettiä niin kauas!), oon tehnyt elokuun jälkeen töitä todella vähän, tykkään itestäni huomattavasti enemmän ja epätasapainoinenkin tyyppi alkaa olla pikkuhiljaa kokonaan poistunut elämästäni (kyllähän siinä aikaa menikin!).

Opiskelusta oon pääosin nauttinut ja motivaatio on välillä ollut jopa huipussaan. Jatkuvaa "rimpuiluahan" se siinä mielessä on, että mun on yhäkin todella vaikea tarttua asioihin ja saada asioita ajallaan tehtyä. Nyt alkuvuodesta totesin vielä, että taisin kahmia vähän liikaakiin koulua, joten vähän on joutunut karsimaan sitten matkan varrella. Ensi periodissa tulee vielä pari ällökurssia (tilastotiedettä ja kansista) lisää lukkariin joten varmasti saa motivaation kanssa tehdä töitä, että jaksaa painaa. Yleensähän kun vauhtiin pääsee, opiskelen aika tehokkaastikin ja saan paljon aikaiseksi, mutta joku tasapainohan ois kauheen kiva, koska sellaisia 8-12h opiskelupäiviä ei vaan montaa peräkkäin jaksa (minä ainakaan!).

Tää oli tällänen pikapäivitys opintotilanteesta, ehkäpä jossain vaiheessa palailen taas linjoille.

Ehkäpä voisin vielä linkata tähän jonku ihanan biisin perään... Hmm oisko vaikka tää tänään:

SIA - Breathe Me