Päivän saldo: kahdeksan tomaattia

Oon tänään yllättänyt (ja ylittänyt) itseni opiskelemalla kotona. Oon jo pitkään yrittänyt opetella kirjastorutiinia, koska kotona on vaan liikaa ärsykkeitä ja voin käyttää koko päivän vältellen lukemista - enkä saa mitään muuta yhtään sen enempää tehtyä. Tänään on ehkä toinen päivä koko lukuvuoden aikana kun oon saanut oikeesti luettua kotona. Lukemista vauhditti mytomatoes.com, joka ainakin tänään toimi mainiosti - simppeliä, ja kokoajan tietää mitä pitäisi tehdä. Tuli myös kerrattua lukemaansa aina yhden 25 minuutin rupeaman jälkeen ja myös työhön uudestaan ryhtyminen tuntui jostain syystä helpommalta. Opiskelumotivaatiota varmasti edisti myös se, että raivasin (normaalisti todella sekaisen) työpöytäni kaikesta turhasta rojusta, joten kun on hyvin tilaa on kiva tehdä.

Mistä tulikin mieleeni: jos mun koti olisi Taikaministeriö, siellä olisi aivan suunnaton Epämääräisyyksien osasto. Tiedättehän: kaikenlaista epämääräistä lippua ja lappua kerääntyy eikä niihin useinkaan tule tartuttua. Mitään ei voi heittää pois siinä pelossa, että heittää jotain tärkeää menemään. Lopputuloksena epämääräisiä läjiä muistilappuja, epämääräisiä koulupapereita, ei-niin-tärkeitä kirjeitä Kelalta tai Verovirastolta, kortteja ja kuitteja (joita en myöskään voi heittää lompakosta suoraan menemään käymättä niitä läpi - jostain syystä tärkeältä tuntuu säästää esim. isompien ostoksien kuitit, apteekkikuitit ja tietysti takuukuitit ja esim. vaateostosten kuitit, jos saumat ratkee tai vaate menee pilalle pesussa ja pitäisi reklamoida). Mulla nämä läjät on enemmän tai vähemmän pysyviä. Uskoo ken tahtoo, mutta yllättävän harvoin hukkaan mitään oikeasti tärkeitä papereita tai tavaroita (en vaan aina ihan tarkkaan tiedä missä ne on). No, tänään raivasin kaiken tämän epämääräisen sälän raa'asti laatikkoon joka sai mielessäni nimen Epämääräisyyksien laatikko. Ainakin tiedän etsiä sieltä, kun on veroehdotus tai valmistumislahjaksi saatu lahjakortti hukassa.

Pohdiskelua tulevaisuudesta

Oon tässä jo jonkin aikaa kypsytellyt ajatusta, että alkaisin bloggailemaan vähän ahkerammin ja julkisemmin. Ajatus on vielä suunnittelu- / haihattelutasolla, pitäis vähän aktivoitua kameran kanssa ja miettiä myös sitä, minkä verran esiinnyn omilla kasvoilla. Itse en tykkää anonyymeistä lifestyle-blogeista (gosh mä vielä vihaan tota sanaakin) saatika muotiblogeista, mä en vaan saa siitä ihmisestä kiinni jos on kauheesti kuvia mutta piilottelee kasvojaan. Toisaalta haluaisin pitää anonymiteetistäni kiinni, niin ei tarvitsisi harjoittaa niin tiukkaa itsesensuuria. Saa nähdä kuinka käy, haluisin ehkä myös keksiä jonkun vähän vähemmän älyvapaan nimen, mutta en myöskään mitään tekotaiteellista paskaa. Kyllähän tästäkin voi vaikeeta tehdä! Kuitenkin, myös mun tulevaisuudensuunnitelmiin muuten sopisi hyvin elää vähän aktiivisempaa virtuaalielämääkin, tai miten sen nyt sanoisi. En tiedä, jotain vaihtelua kaipaisin niin jos siis ottaisi vaikka bloggailun harrastukseksi. Vi får se.

Sain uuden työpaikan, missä aloitan toukokuussa. Muutama vuoro on vielä sovittuna edellisessä paikassa, jännä nähdä miten siellä suhtaudutaan paikanvaihtoon. Ikävä voi kyllä vanhoja työkavereita tulla, mutta kivaa vaihtelua päästä uuteen paikkaan. Mut onhan se nyt kyllä sairaan pelottavaa samalla. Pitäishkö mun nyt jotain osataki häh? Vaiks tiedän että osaan, mutta kyllähän se nyt vähän näkyy, että oon tehny huomattavasti vähemmän töitä kuin muut samaan aikaan valmistuneet esim. Mut ei se mitään, tuulta päin ja perse edellä puuhun!

Nyt alan tarkkailla uunissa paistuvaa pizzaa (on massakausi päällä). Kiittimoi!