Kuulumisia

Kyllähän se aika taas vierähtää. Syksy on ollut aikamoista myllerrystä tulevaisuudensuunnitelmia rakennellessa, töissä ja miettiessä että millä ihmeellä sitä puristaisi opintonsa loppuun. Kuvattavia päitä on ollut riittämiin mutta kännykän kameralla voi värejä kuvaillessa heittää vesilintua ja pokkari asustaa väliaikaisesti siskon luona arvokkaita hääkuvia sisällään.

Mieli on ollut välillä tosi maassa mut sitten onnistuu tekemään ihanan blondin, niin onnistuneen leikkauksen et itseäkin ihmetyttää, ihan kelvollisen kampauksen vartissa, asiakkaan naamalla pilkahtaa se hymy, kun se on tyytyväinen eikä ihan pysty pidättelemään sitä. Tai jotain muuta pientä. Eiköhän tänkin kaamoksen taas jotenkin selätä (sanoi hän, juuri ennen kuin katosi mustaan tunneliin ;) ).

Tähän olis kiva kerätä portfoliota tämän syksyn onnistumisista, mutta kuten sanottu, kuvamateriaalia ei löydy... Jospa sitä jossain välissä saisi hankittua uuden puhelimen kelvollisella kameralla ja rohkaistuis kuvailemaan enemmän. :)

Juhlakampaus osa 2

Hienosti on taas päivitelty... No eipä se mitään, tässä jatkoa Ninan vuosijuhla-kampaukselle, helmikuussa ahkeroitiin taas aamiaisen ja shampanjan merkeissä! Jälkeenpäin huomasin, että kampauksesta tuli yllättävän paljon samannäköinen kuin edellisvuonna. Erityisesti tykkäsin tuosta muodosta päälaella, kivaa juhlavuutta ja pientä 60-luku-twistiä. :)

Tämmöinen "söherrys" oli pohjalla. Tuonne niskaan taidettiin hirttää valkki.

Ilmeisen tyytyväinen asiakas tiptop. Huomaa taustalla kampaajan lattialla lojuva takki...

 

Hiljaisuuden rikkominen

Hehee, täällä ollaan. Eihän tässä mennyt kuin lähemmäs vuosi... Alkuvuodelta on näköjään luonnos viime vuoden summauksesta, ehkä julkaisen sen vielä, ehkä en.

Oli vaan pakko kirjoittaa jotain, että saan tän hiljaisen kauden katkaistua. Kaikki menee ihan ok tällä hetkellä, elämässä ei tapahdu juurikaan mitään jännittävää, koska en tee hirveesti muuta kuin töitä. Ai ja opiskelen? No niinhän se olisi tarkoitus, mutta tänä vuonna on ollut harvinaisen vaikeaa saada mitään tehtyä sen suhteen. Siitä maksan sitten toukokuussa, kun on tenttejä tuhat. Yksi kerrallaan, se on nyt suunnitelma, teen minkä pystyn ja loput sitten kesällä, syksyllä.

Töissäkin oli pitkään ankea kausi kun oli hirveä epävarmuus omasta osaamisesta ja tuntui ettei osaa mitään ja jännitti ja ahdisti mennä sinne ja pelotti asiakkaat. Nyt sekin on vähän taittunut ja nautin taas siitä mitä teen. Kokoajan on niitä pieniä "epäonnistumisia", että jotain olisi voinut tehdä paremmin, joku jää häiritsemään, ois voinu tehdä niin tai noin, värin korjauksia joitakin, mutta mieleen on jäänyt myös onnistumisia, tyytyväisiä asiakkaita ja myös kommentteja työkavereilta. Onneksi on niin ihanat työkaverit että tsemppaavat angstailevaa mörköä.

Kouluttautumassakin on käyty alkuvuodesta jo useaan otteeseen ja niistä jää aina ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ihan hirvee into ja inspis, toisaalta myös se "voi kun ne on hyviä, miten ne voikin osata, en mä kyllä ikinä...". Silti huomaan miettiväni yhä enemmän, että kyllä mä haluan tässä hommassa vielä kehittyä ja kasvaa ja tulla paremmaksi.

Kevät ja kesä tuo jonkin verran muutoksia töissä ja jotain muutoksen tuntua on nyt ilmassa. Ei kuitenkaan vielä mitään konkreettista ja jos jotain tapahtuu, ei se tapahdu hetkessä tai ensi viikolla. Itsekin vähän jo pelon sijasta mielenkiinnolla odotan, mitä elämä taas eteen heittääkään.

Näihin tunnelmiin, ehkäpä puolen vuoden päästä saan tänne taas jotain kuviakin... :)