Terveisiä tulevaisuudesta!

Hypätääs taas ajassa vähän eteenpäin. En pysty muistaa mikä sotku tuolloin heinäkuun lopussa edes oli (tapailin sellasta hiukan epätasapainoista tyyppiä joten varmasti joku sen show oli taas meneillään). Nyt tuntuu, että on elämä taas jotain ihan muuta. Tuolloin vielä täyttä höyryä tein kampaamossa töitä, nyt on enää yksi periodi ja kaks tenttiviikkoa opiskelua jäljellä, kesätöitä pitäis hakea (enkä jotenkin jaksa YHTÄÄN miettiä niin kauas!), oon tehnyt elokuun jälkeen töitä todella vähän, tykkään itestäni huomattavasti enemmän ja epätasapainoinenkin tyyppi alkaa olla pikkuhiljaa kokonaan poistunut elämästäni (kyllähän siinä aikaa menikin!).

Opiskelusta oon pääosin nauttinut ja motivaatio on välillä ollut jopa huipussaan. Jatkuvaa "rimpuiluahan" se siinä mielessä on, että mun on yhäkin todella vaikea tarttua asioihin ja saada asioita ajallaan tehtyä. Nyt alkuvuodesta totesin vielä, että taisin kahmia vähän liikaakiin koulua, joten vähän on joutunut karsimaan sitten matkan varrella. Ensi periodissa tulee vielä pari ällökurssia (tilastotiedettä ja kansista) lisää lukkariin joten varmasti saa motivaation kanssa tehdä töitä, että jaksaa painaa. Yleensähän kun vauhtiin pääsee, opiskelen aika tehokkaastikin ja saan paljon aikaiseksi, mutta joku tasapainohan ois kauheen kiva, koska sellaisia 8-12h opiskelupäiviä ei vaan montaa peräkkäin jaksa (minä ainakaan!).

Tää oli tällänen pikapäivitys opintotilanteesta, ehkäpä jossain vaiheessa palailen taas linjoille.

Ehkäpä voisin vielä linkata tähän jonku ihanan biisin perään... Hmm oisko vaikka tää tänään:

SIA - Breathe Me

Tänään oli hyvä päivä

Leikkelin pari tukkaa ja järkkäsin värejä varastossa. Hikistä mut ihan kivaa vaihtelua. Huomenna ois toivottavasti samanlainen rauhallinen mut nopeesti menevä päivä. Tänään piti kyl töiden jälkeen siivota ja kaikkee mut oon varmaan kolme tuntia jumittanu tässä koneella ja pyykit odottais koneessa ripustamista. Ehkä sit taas huomenna (niinku aina). Ainiin, mun motto on: aina on huominen. Se on vähän niinku älä tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiselle. Hehe.

Pakko jysäyttää tähän kesän humppailubiisiin Spotify-linkki. Eric Amarillo – Om sanningen ska fram (Clubedit Radio)

I did it!

Huhhei, se ois eka työviikko takana. Joo, mulla on ihan oikea, oman alan työpaikka. Tunnelmat on pitkin viikkoa olleet ristiriitaiset ja helle on aika hyvin vienyt mehut. Oon hikoillut varmaan litroittain meidän lasiakvaariossa ja illat on menneet x-asennossa sängyllä toivoen että jostain tulisi tuulahdus viileää ilmaa - mun asuinalue on ihan tunnettu siitä, että kesäisin kämpät ovat pätsejä: ei toivoakaan kunnollisesta läpivedosta.

Eilen juhlin valmistumista ja syntymäpäiviä kaveriporukalla ja ilta oli ihan hauska ja railakas. Kaiken kaikkiaan päällimmäinen fiilis just nyt on kuitenkin se, että hyvänen aika, mä tein sen ja mulla on nyt ammatti. Erittäin voimakkaasti tiedostan, että tästä se opettelu vasta alkaa, mutta loppufiilis viikosta on, että ihan hyvin pärjäsin. Tää nyt kuitenkin oli ensimmäinen työviikko (sillee oikeesti), eikä mitään katastrofeja tapahtunut. :) Ja hei, mulla on varmaan maailman parhaat kaverit ja ystävät, en joutunu tekee juuri mitään itse juhlien eteen ja ykskin muisti ulkomailta asti soittaa syntymäpäiväonnittelut. <3

Tänkin tyngän kirjoittamiseen meni hei varmaan vuosi. Keskittyminen ei taida riittää tän pidemmälle. Suuntaan sänkyyn zombeilemaan Frendien kanssa. Ihan siistii et voi sunnuntaina valvoo aika myöhään jos työt alkaa vasta 12. Niiiiice.

Aatoksia (as in ajatuksia, ei niitä nimiä)

Jahas, siis tajunnanvirtaa seuraa.

Koulu alkaa olla aika paketissa. Valmistuminen näytti alkuvuodesta jos epävarmalta, paukut loppu totaalisesti ja poissaoloja ropisi entisestään, rästityöt viime vuodelta roikku ja roikku eikä ja olin ihan umpikujassa ja ahdistunut. No, siitä kyllä selvittiin, juttelin opettajan kanssa ja pikku hiljaa purin hommia. Viimeiset rästityöt palautin maanantaina opinnäytetyön kanssa. Valmistuminen näyttää siis varmalta, jos vaan kaikki menee hyvin. Ja miksei menis. Työharjoittelu alkaa reilun viikon päästä uudessa paikassa. Jännittääää, mutta hyvin se varmaan menee. Turha ressata ennenkuin on ekat päivät takana ja näkee mitä se on. Mulla on omat huoleni, mutta niinku sanottu, ei parane miettiä liikaa nyt. Oon tässä nyt oppinut jälleen sen, että kyllä kaikki järjestyy.

Ostin uudet sakset viikonloppuna ja tietysti tiistaina slaissasin pari kunnon viiltoa niillä. On muuten terävät. Mutta ihanat on, koska onhan se hieno tunne, kun ne leikkaa, eikä vaan lyki sitä hiusta edellään ja myös on ihan vasenkätisten. Myyjä uhkas antaa tukkapöllyä jos tiputan ne, jaiks. No, toistaiseksi pysyneet näpeissä jopa napakammin ku vanhat. Koputan puuta. Kamalan kalliit ne oli, mutta nytpähän sit on jotain mitä tavotella, kun pitäis oppia leikkaa niinku saksiensa arvosesti. :D

Tänään lähti vähän ostostelu käsistä, löysin farkut (boot cut, omg...) ja farkkushortsit ja perusvaatetta niinku kalsareita ja sukkiksia. Sit menin ostaa MACilta mattamustaa luomiväriä hukkuneen ( oon vieläki surun murtama että kuinka saatoin! oon ihan varma että entinen työkaveri pölli sen... :((((((( ) tilalle ja innostuin ostaa värillisen huulivoiteen samalla, ja luulen ettei siinä mitään järkeä ollu, koska ei se tuntunu yhtään niin hyvältä ku se testaamani MACin huulivoide. Mutta saas nähdä nyt, toisaalta ois niin ihana käyttää kaikkia ihania huulimeikkejä muttei tää rapsuhuuli oikein pysty. No, sit tulin kotiin ja aloin meikkileikkiä ja harjottelin rajausten maalausta (mikä AINA menee ihan överiksi jos harjottelee vaan eikä tarvii mihinkään lähteä) ja maalasin huulet ihanalla punaisella. Milloinkahan sitä rohkaistuis käyttämään punaista huulipunaa muutenki ku juhliessa joskus kerran puolessa vuodessa...

Ja ai niin haha, nyt pitäis keksiä millä otan hennatun punakuparin tukasta pois. Inhottavaa olla tällanen arvosteleva "mitäs mä sanoin" -kampaaja joka sanoo että älä leiki sen hennan kanssa, mutta kun mä niin arvasin että joskus se mieli muuttuu... Pikaisella googlettelulla selvisi, että värinpoistolla lähtee tai on lähtemättä ja jos henna on epäpuhdasta (eli sisältää metalleja) vetää vihreäksi. Niinpä niin, eli ihan kokeilupohjalta joutuu nyt lähtee hommaan. Toisaalta jos vaan pahimmat sais sieltä pois niin sit saa sävyttämällä varmaan ihan kelvollisen tuloksen, ja nythän puhutaan vain raidoista, eli eiköhän myö jotain keksitä. Toisaalta kun toinen haluaa myös kasvattaa hiuksia, tietysti haluais säästää sitä kuntoa värinpoistojen kanssa. Mutta kaikkee ei voi saada.

Ja tosiaan, henna sekä muut luonnonvärit on oikein hyviä, hiusta (ja varmaan ympäristöäkin) säästäviä vaihtoehtoja, mikäli haluaa sitten pysyä siinä värissä aina. Siis AINA. Tai saahan niitä tummemmilla peittoon tietysti, mutta silti niitä pitäisi musta kyllä miettiä vähän eri kantilta kuin perinteisiä kampaamovärejä. Ne kun on kemiallisesti kehitettyjä siihen käyttöön, niin sit on myös keinot kehitetty sen värin poistamiseen (joka on aina tietysti hieman pulmallista ja hiusta rasittavaa). Niinku jostain just luin, se hius ei ole eteisen seinä. Itselläkin kyllä varmaan vielä kestää hyväksyä nämä jotkut tosielämän realiteetit jotka rajoittaa mahdollisuuksia...

Noh, se siitä, ehkä tässä nyt olis riittämiin. Jos sitä vaikka alkaisi sivellinpesulle ja valmistautuisi huomiseen meikkikokeeseen. Toivottavasti onnistuis yhtä hyvin kuin harjoituskerta, pystärissä kun meni just toisin päin...

I had a dream last night

Näin viime yönä unta, että tein täydellisen painolaine-kampauksen harjoituspäähän. Jotenkin se kuitenki meni ihan mönkään, kun ne laineet hävis kun yritin kiinnittää niitä pinneillä (vai kiharapuristimilla? - no, mönkään meni kuitenki) ja sit siinä oli kaikenlaista katastrofin ainesta kun sitä piti sit raijailla tuulessa paikasta toiseen... Todella hämärä uni, oli siinä varmaan kaikkea muutakin.

Nään kyllä paljon unia, mutta yllättävän vähän koulu tai ainakaa varsinaiset koulutyöt on niihin tullut. Opettajat, myöhästymiset sun muut jännittämiset kyllä jonkin verran unissa vierailee... Pakko oli kirjoittaa tää johonkin muistiin.

Lisää kuulumisia toivottavasti seuraa.

Tyyliviikko

Jeiii!
Tää viikko on menny pitkälti ihan pyllylleen paria valopilkkua lukuunottamatta: tiistaina pääsin katsomaan KCn syyskokoelman näytöstä ja tänään olin ekaa kertaa assaroimassa.

KC:n syksyn kokoelma, joka kulkee otsikolla Pop Art, oli kyllä aika kiva, näytöksessä demottiin väri ja muutama leikkaus, lisäksi esiteltiin valmiita malleja. Kokoelma kiteytyy lyhyeen, pitkään ja keskipitkään leikkaukseen ja jokaiseen oli myös vähän omanlaisensa värjäystekniikka. Hyvin liiketyömäistä ja kaupallista tyyliä, melko yksinkertaista, siis siinä mielessä että pienillä muutoksilla voi poiketa rutiineista. Mieleen jäi sellaisia asioita, kuin erilaisista jaoista aloittaminen ja pointti, että missä leikkaa (asiakkaan takana vai sivulla, liikkuuko leikkauksen edetessä ja vai pysytteleekö kokoajan takana).

Tänään olin sitten assarina Sebastianin näytöksessä. Yhden värin pääsin levittämään, pesin tukkia ja pääsin vähän pohjatöissä avustamaan. Tää oli sit jotain aivan muuta, kuin nuo KCn näkemäni näytökset (viime keväänä ja nyt). Valtavia, erikoisia kampauksia (ja kun sanon valtava, tarkoitan sitä! Yhdellä tytöllä oli niin valtava tukka, että sinne olisi voinut muuttaa pieni perhe asumaan - ja koko päivänä ei käytetty yhden ainoaa lisäkettä tai valkkia!) tyyliin "Pharaos of Form". New Yorkilainen korusuunnittelija Pamela Love oli yhteistyössä näitä tyylejä ollut luomassa, ja on ilmeisesti myös suunnitellut koruja, joita sitten Sebastian-kampaamoihin tulee myyntiin. Oli hienoa nähdä, miten näytös esivalmisteluineen kootaan kasaan ja kiva oli myös nähdä jotain uutta ja erilaista. Taas sai paljon ideoita kampauksiin, koulussa kun mennään pitkälti klassisella sileää, suoraa, viimeisteltyä -linjalla. En sano, että se olisi huono, mutta hyvä nähdä erilaisia tyylejä. :) Pari kampausta tänään oli kyllä ihan sellaisiakin, että haluan jollekin kokeilla, vaikkeivät ihan kaupalliseen tyyliin menekään, eli eivät ole ihan baarikampauksia. :) Mutta kreppirauta ja hellä tupeeraus pehmeällä harjalla on ystävä. :)

Värit on Sebastianillakin nyt maanläheisiä, "tyvikasvu" saa näkyä. Leikkaukset on selkeästi teknisempiä kuin mihin oon tutustunut, tai ehkä vain oli enemmän omanlaisia tekniikoita. Tiedä siitä sitten, mutta ei ainakaan aloittelijalle niin helppoa omaksua kuin KC:n kokoelman melko simppelit ja helposti haltuun otettavat leikkaukset. Mutta varmaan on merkkien ja kokoelmien konseptitkin vähän eri. Ihanaa silti nähdä monenlaista. :)

Lisää näitä, on se vaan hienoa päästä katselee kun oikeesti ammattilaiset näyttää taitojaan. :)

Syksysateet ja arki ja se kaikki

Juu, on varmaan kokonaista yksi kesken jäänyt postaus sitten työharjoittelun alun jälkeen. Köyhää. Ei se kuulumisten kirjottelu ja ajatusten ylös laittaminen olekaan sit niin helppoa.

Koulu on päässyt jo hyvään vauhtiin - tää syksy oli kyllä aivan erilainen aloittaa kuin vuosi sitten. Ei ihme sinänsä. Välillä koulu tympii enemmän, välillä vähän vähemmän, mutta kyllä siellä yhäkin tietyt asiat jurppii, kuten se, että opetus ja se, mitä koulu mulle tarjoaa, on tuottanut pettymyksen. Itse tekisin toisin, jos tarjoaisin ammattiopetusta... Mutta, sepä nyt ei sit mun päätettävissä olekaan, ja kaikki mitä voin tehdä, on yrittää parhaani ja ahkeroida. Sattumoisin melko epä-motivoivassa ilmapiirissä (opettajien ja kouluympäristön puolesta, luokka on edelleen ihan ykkönen!) se ei vaan niin suju. Mä tarviin aika paljon sparrausta ja kannustusta että toimin tehokkaasti. Tukea ei hirveesti tule koulun puolelta ja reagoin siihen tietysti niinku murrosikäinen penska kapinoimalla vastaan ja ottamalla välillä sisäisesti hv-asenteen... Hihi. :)

Muuten syksy on ihan kivaa aikaa ja tavallaan tää koko lukuvuosi on mulle kyllä yksi suuri haaste. Aivan uskomattomalta tuntuu vieläkin että tänä keväänä valmistun ammattiin ja osaan oikeesti jotain ja siitä on vielä todistuskin näyttää! Huimaa.

Syksyn työharjoittelu alkaa marraskuussa ja juuri tällä viikolla varmistin että meen samaan paikkaan kuin viime keväänä. Työharjottelu oli niiiin kivaa! Ei sieltä välillä malttanu lähteä melkein poiskaan. Työkaverit oli kivoja, ja opin ihan kauhiasti ja sen takia odotankin harjottelua nyt paljon. Eli halu tekemään on kyllä kova, vaikka vähän laiskapaska olenkin välillä, etenkin kotitöiden suhteen.

Muuta juuri ei tällä hetkellä elämään kuulukaan kuin koulua. Aloitin kyllä uuden harrastuksen, tai siis uusvanhan, eli aloin taas käydä pianotunneilla. Se on kyllä tosi kivaa ja nyt on tullut soiteltuakin aika paljon. Kaikenlaista projektia siis olisi, kun vaan saisi itsestään irti. :)

Nyt riittänee tämä sepustus, saapi nähdä aktivoituuko tämän kanssa vai ei. Tavoitteena voisi ainakin olla pitää täällä sitä oppimispäiväkirjaa, sillä niin paljon tapahtuu oivalluksia kuitenkin kokoajan. Lisäksi tarttis alkaa pitää jotain "inspiraatioarkistoa", että saisi pikkuhiljaa tuota omaa luovuutta vähän heräteltyä ja ideoita viriämään. Hyviä aikeita taas, mut ei ressiä.

Hei, ihanaa, sateista, kirpakkaa ja aurinkoista syksyä!